Kirjoittanut Mikko Punkari 7. Helmikuu 2010 - 17:14.
Amerikkalaisen jalkapallon korkeatasoisimman ammattilaisliigan NFL:n finaali Super Bowl pelataan ensi yönä.
Ottelua voi seurata ilmaiseksi Nelonen Sport Pro-kanavalta klo 01.00 alkaen. Sitä ennen näytetään 00.00 ohjelma Road to the Super bowl joka kertaa molempien joukkueiden, New Orleans Saintsin ja Indianapolis Coltsin, taipaleen loppuotteluun.
Säännöt ja pelinkulku eroavat perinteisistä eurooppalaisista pallopeleistä paljon, mutta perusidea ei ole kovin vaikea sisäistää. Peli alkaa aloituspotkulla, jonka toinen joukkue potkaisee mahdollisimman pitkälle vastustajan päätyyn. Sieltä sen ottaa vastaan toinen joukkue, joka palauttaa sitä mahdollisimman pitkälle. Siitä mihin hänet taklataan, alkaa joukkueen hyökkäysvuoro. Kentälle tulevat palauttaneen joukkueen hyökkäysmiehitys ja potkaisseen joukkueen puolustusmiehitys.
Hyökkäysvuoron idea on simppeli. Joukkueella on 4 yritystä edetä 10 jaardia (vähän yli 9 metrin matka).
Jos joukkue onnistuu etenemään neljällä ensimmäisellä yrityksellä matkan, se saa uudet neljä yritystä edetä seuraavat 10 jaardia. Näin jatketaan kunnes joukkue pääsee maalialueelle, tai vastustajan puolustusmiehitys onnistuu pysäyttämään etenemisen.
Jos hyökkäysmiehitys ei onnistu saamaan 10 jaardia kokoon ensimmäisellä kolmella yrityksellä, se käyttää yleensä neljännen yrityksen potkaistakseen pallon mahdollisimman kauas vastustajan päätyyn, jotta vastustajan hyökkäysmiehitys joutuisi aloittamaan oman hyökkäysvuoronsa mahdollisimman kaukaa.
Kun tämän perusidean ymmärtää, matsiin pääsee sisään ja sitä on mukava seurata.
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Yksittäisellä yrityksellä (joita hyökkäysmiehityksellä on siis ne 4 kapppaletta) hyökkäysmiehitys voi pyrkiä etenemään joko heittämällä niin, että pelinrakentaja heittää palloa vastaanottajille (yleensä laitahyökkääjiä) tai juoksemalla niin, että pelinrakentaja antaa pallon keskushyökkääjälle.
Jos keskushyökkääjä etenee ensimmäisellä yrityksellä esim. 3 jaardia ja hänet taklataan siihen, lähtee toinen yritys liikkeellee siitä pisteestä. Tällöin hyökkäysmiehistöllä on jäljellä 3 yritystä seitsemän jaardin etenemiseen.
Yleensä juoksupelit tuottavat vähemmän jaardeja, mutta ovat heittopelejä turvallisempia, sillä silloin ei ole vaaraa, että pelinrakentaja säkitettäisiin (taklattaisiin paljon aloituspaikan taakse, jolloin seuraava yritys lähtisi kauempaa kuin edellinen) tai että vastustaja katkaisisi pelinrakentajan syötön ilmasta.
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Hyökkäävän joukkueen valmentaja valitsee käytettävän hyökkäyspelin paljolti sen mukaan, monesko yritys joukkueella on menossa ja paljonko matkaa on edettävänä siihen, että joukkue saisi uudet 4 yritystä.
Samoin tekee puolustuksen valmentaja. Jos hyökkäävä joukkue tarvitsee esimerkiksi vain yhden jaardin uusiin yrityksiin, on puolustuksen iskettävä tavallista kovemmalla voimalla, ettei keskushyökkääjä pääsisi etenemään juuri lainkaan.
Toisaalta hyökkäävän joukkueen valmentaja osaa ennakoida tämän, ja saattaa käyttää sitä hyväksi kutsumalla esimerkiksi pitkän heittopelin (tällöinhän puolustuksen takakentällä ei voi olla niin paljon pelaajia puolustamassa, kun ne ryhmittyvät pysäyttääkseen lyhyen etenemisen)
Pelin kutsuminen on siis paljolti, kuin shakkisiirtojen miettimistä. Mitä toinen aikoo missäkin tilanteessa ja miten voin käyttää sitä hyväksi?
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Jos hyökkäävä joukkue on päässyt suht' lähelle vastustajan maalialuetta, mutta ei ole onnistunut etenemään kolmella ensimmäisellä yrityksellä sitä kymmentä jaardia, se voi myös yrittää potkumaalia. Jos potkaisija onnistuu saamaan pallon haarukasta läpi, saa joukkue 3 pistettä.
Touchdown, eli maali, joka syntyy kun vastaanottaja ottaa kiinni syötön maalialueella, tai kun pallonkantaja kuljettaa sen sinne, on kuuden pisteen arvoinen.
Tämän jälkeen joukkue saa vielä koittaa (kolmen jaardin päästä) valintansa mukaan, joko yhtä tai kahta lisäpistettä:
Yksi lisäpiste on lähes 100% varma, potku haarukan läpi.
Kaksi lisäpistettä syntyy, jos joukkue päättää koittaa kuljettaa tai syöttää pallon maalialueelle. Tämä vaihtoehto ei ole niinkään helppo, sillä puolustuken kaikki 11 miestä ovat hyvin pienellä alueella, eikä tilaa juoksuun tai varsinkaan heittämiseen ole paljoa. Siihen turvaudutaankin yleensä vasta äärimmäisen pakon edessä (kun peliaika on loppumassa, ja seitsemän pistettä ei riitä tasoitukseen tai kiriin)
JOS PÄÄSIT TÄHÄN ASTI, TIEDÄT JENKKIFUTIKSEN KATSOMISESTA ENEMMÄN KUIN TARPEEKSI =)
Ensimmäisen lohkonkin lukeminen auttaa jo pitkälle.
New Orleansin avainpelaajista voi lukea enemmän suomeksi täältä. Ja Coltsin pelaajista täältä.
Colts voitti mestaruuden pelinrakentajansa Manningin johdolla viimeksi kolme vuotta sitten. Manning on NFL:n parhaiten puolustuksen pelejä tunnistava pelinrakentaja, ja hän vaihtaa yleensä hyökkäyksen valmentajan kutsuman pelin lennosta, jos se ei hänen mielestään sovi vastustajan puolustusta vastaan. Hänen käsiinsä on yleensä jäänyt ratkaisun avaimet kun peliä on ollut jäljellä enää vähän, jolloin hän on leikannut puolustuksia kuin voita kuumalla veitsellä.
Saintsin kotikaupunkiin New Orleansiin iski hurrikaani Katriina kolmisen vuotta sitten. Tuolloin Saints oli häviävä joukkue, ja joutui pelaamaan kaikki ottelunsa vieraissa, koska heidän kotistadioninsa Superdome oli veden vallassa. Seuraavana vuonna kaupungin jälleenrakennus alkoi ja samaan aikaan seura pestasi pelinrakentajakseen olkapääleikkauksesta toipuvan Drew Breesin. Saints kuten monet New Orleansin asukkaat pääsivät seuraavana vuonna palaamaan kotiinsa, ja Brees käänsi joukkueen kurssin voittojen tielle heti ensimmäisenä vuonna ja Saintsista ja Breesistä tuli symboli koko jälleenrakennusprosessille ja toivolle paremmasta. Valmis tuhkimotarina kaikilla Hollywood-sokeroinneilla siis.
Hyvää yötä kaikille, TV:n ääressä!
Ottelua voi seurata ilmaiseksi Nelonen Sport Pro-kanavalta klo 01.00 alkaen. Sitä ennen näytetään 00.00 ohjelma Road to the Super bowl joka kertaa molempien joukkueiden, New Orleans Saintsin ja Indianapolis Coltsin, taipaleen loppuotteluun.
Säännöt ja pelinkulku eroavat perinteisistä eurooppalaisista pallopeleistä paljon, mutta perusidea ei ole kovin vaikea sisäistää. Peli alkaa aloituspotkulla, jonka toinen joukkue potkaisee mahdollisimman pitkälle vastustajan päätyyn. Sieltä sen ottaa vastaan toinen joukkue, joka palauttaa sitä mahdollisimman pitkälle. Siitä mihin hänet taklataan, alkaa joukkueen hyökkäysvuoro. Kentälle tulevat palauttaneen joukkueen hyökkäysmiehitys ja potkaisseen joukkueen puolustusmiehitys.
Hyökkäysvuoron idea on simppeli. Joukkueella on 4 yritystä edetä 10 jaardia (vähän yli 9 metrin matka).
Jos joukkue onnistuu etenemään neljällä ensimmäisellä yrityksellä matkan, se saa uudet neljä yritystä edetä seuraavat 10 jaardia. Näin jatketaan kunnes joukkue pääsee maalialueelle, tai vastustajan puolustusmiehitys onnistuu pysäyttämään etenemisen.
Jos hyökkäysmiehitys ei onnistu saamaan 10 jaardia kokoon ensimmäisellä kolmella yrityksellä, se käyttää yleensä neljännen yrityksen potkaistakseen pallon mahdollisimman kauas vastustajan päätyyn, jotta vastustajan hyökkäysmiehitys joutuisi aloittamaan oman hyökkäysvuoronsa mahdollisimman kaukaa.
Kun tämän perusidean ymmärtää, matsiin pääsee sisään ja sitä on mukava seurata.
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Yksittäisellä yrityksellä (joita hyökkäysmiehityksellä on siis ne 4 kapppaletta) hyökkäysmiehitys voi pyrkiä etenemään joko heittämällä niin, että pelinrakentaja heittää palloa vastaanottajille (yleensä laitahyökkääjiä) tai juoksemalla niin, että pelinrakentaja antaa pallon keskushyökkääjälle.
Jos keskushyökkääjä etenee ensimmäisellä yrityksellä esim. 3 jaardia ja hänet taklataan siihen, lähtee toinen yritys liikkeellee siitä pisteestä. Tällöin hyökkäysmiehistöllä on jäljellä 3 yritystä seitsemän jaardin etenemiseen.
Yleensä juoksupelit tuottavat vähemmän jaardeja, mutta ovat heittopelejä turvallisempia, sillä silloin ei ole vaaraa, että pelinrakentaja säkitettäisiin (taklattaisiin paljon aloituspaikan taakse, jolloin seuraava yritys lähtisi kauempaa kuin edellinen) tai että vastustaja katkaisisi pelinrakentajan syötön ilmasta.
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Hyökkäävän joukkueen valmentaja valitsee käytettävän hyökkäyspelin paljolti sen mukaan, monesko yritys joukkueella on menossa ja paljonko matkaa on edettävänä siihen, että joukkue saisi uudet 4 yritystä.
Samoin tekee puolustuksen valmentaja. Jos hyökkäävä joukkue tarvitsee esimerkiksi vain yhden jaardin uusiin yrityksiin, on puolustuksen iskettävä tavallista kovemmalla voimalla, ettei keskushyökkääjä pääsisi etenemään juuri lainkaan.
Toisaalta hyökkäävän joukkueen valmentaja osaa ennakoida tämän, ja saattaa käyttää sitä hyväksi kutsumalla esimerkiksi pitkän heittopelin (tällöinhän puolustuksen takakentällä ei voi olla niin paljon pelaajia puolustamassa, kun ne ryhmittyvät pysäyttääkseen lyhyen etenemisen)
Pelin kutsuminen on siis paljolti, kuin shakkisiirtojen miettimistä. Mitä toinen aikoo missäkin tilanteessa ja miten voin käyttää sitä hyväksi?
Ne, jotka pysyivät kärryillä äskeiseen viivaan saakka voivat jatkaa lukemista tästä alas päin :)
Jos hyökkäävä joukkue on päässyt suht' lähelle vastustajan maalialuetta, mutta ei ole onnistunut etenemään kolmella ensimmäisellä yrityksellä sitä kymmentä jaardia, se voi myös yrittää potkumaalia. Jos potkaisija onnistuu saamaan pallon haarukasta läpi, saa joukkue 3 pistettä.
Touchdown, eli maali, joka syntyy kun vastaanottaja ottaa kiinni syötön maalialueella, tai kun pallonkantaja kuljettaa sen sinne, on kuuden pisteen arvoinen.
Tämän jälkeen joukkue saa vielä koittaa (kolmen jaardin päästä) valintansa mukaan, joko yhtä tai kahta lisäpistettä:
Yksi lisäpiste on lähes 100% varma, potku haarukan läpi.
Kaksi lisäpistettä syntyy, jos joukkue päättää koittaa kuljettaa tai syöttää pallon maalialueelle. Tämä vaihtoehto ei ole niinkään helppo, sillä puolustuken kaikki 11 miestä ovat hyvin pienellä alueella, eikä tilaa juoksuun tai varsinkaan heittämiseen ole paljoa. Siihen turvaudutaankin yleensä vasta äärimmäisen pakon edessä (kun peliaika on loppumassa, ja seitsemän pistettä ei riitä tasoitukseen tai kiriin)
JOS PÄÄSIT TÄHÄN ASTI, TIEDÄT JENKKIFUTIKSEN KATSOMISESTA ENEMMÄN KUIN TARPEEKSI =)
Ensimmäisen lohkonkin lukeminen auttaa jo pitkälle.
Sananen joukkueista
Molemmat joukkueet käyttävät hyökkäyksissään mielellään enemmin heittoa, kuin juoksua. New Orleans Saintsilta löytyy silti myös kaksi varsin tasaista keskushyökkääjää, joista toinen Reggie Bush pystyy välillä huikeisiin suorituksiin. Kun vastustajan puolustus odottaa/joutuu pelkäämään heittopelejä, helpottuu keskushyökkääjien pallon kanssa juokseminen silloin kun he saavat siihen mahdollisuuden.New Orleansin avainpelaajista voi lukea enemmän suomeksi täältä. Ja Coltsin pelaajista täältä.
Colts voitti mestaruuden pelinrakentajansa Manningin johdolla viimeksi kolme vuotta sitten. Manning on NFL:n parhaiten puolustuksen pelejä tunnistava pelinrakentaja, ja hän vaihtaa yleensä hyökkäyksen valmentajan kutsuman pelin lennosta, jos se ei hänen mielestään sovi vastustajan puolustusta vastaan. Hänen käsiinsä on yleensä jäänyt ratkaisun avaimet kun peliä on ollut jäljellä enää vähän, jolloin hän on leikannut puolustuksia kuin voita kuumalla veitsellä.
Saintsin kotikaupunkiin New Orleansiin iski hurrikaani Katriina kolmisen vuotta sitten. Tuolloin Saints oli häviävä joukkue, ja joutui pelaamaan kaikki ottelunsa vieraissa, koska heidän kotistadioninsa Superdome oli veden vallassa. Seuraavana vuonna kaupungin jälleenrakennus alkoi ja samaan aikaan seura pestasi pelinrakentajakseen olkapääleikkauksesta toipuvan Drew Breesin. Saints kuten monet New Orleansin asukkaat pääsivät seuraavana vuonna palaamaan kotiinsa, ja Brees käänsi joukkueen kurssin voittojen tielle heti ensimmäisenä vuonna ja Saintsista ja Breesistä tuli symboli koko jälleenrakennusprosessille ja toivolle paremmasta. Valmis tuhkimotarina kaikilla Hollywood-sokeroinneilla siis.
Hyvää yötä kaikille, TV:n ääressä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti